Laura tulee tänään kotiin ja mun pitää saada kerrottua sille siitä vuokran maksamatta jättämisestä koska vuokranantajataho lähestyi meitä kirjeellä että jos sitä ei makseta 22.11 mennessä niin aloittavat vuokrasopimuksen purkumenettelyn o.O Ehkä hyvä näin koska nyt mun on pakko kertoa. En tiedä, ei se tunnu pahalta että kertoisin.

Tiedän tosin että toinen siitä pettyy että mä olen TAAS valehdellut hänelle, päin naamaa. Miksi ei pettyisi. Minäkin pettyisin. Hän kuitenkin ottaa asian paremmin kuin ari otti ikinä. Laura ymmärtää etten tee sitä siksi ettei haluta vaan siksi että mä en vain kykene. Mietin joskus tuleeko musta ikinä oikeaa ihmistä siinä mielessä että mä osaisin hoitaa asioitani oikein. Ja että käytänkö mä sairautta tekosyynä sille että mä teen näin koska se takaa miulle hyvän oikeutuksen asiaan? o.- Ehkä tätä pitää terapiassa miettiä sitten.

Näin äitiä tänään, meidän välit on jotenkin sellaiset kohteliaat. Äiti yritti ottaa esille sen viime viikkoisen, minen siihen mitään oikein sanonut joten keskustelu tyrehtyi siltä osin siihen. Muutenkin huomaan että mä katselen suurimman osan aikaa muualle kuin äitiin, en koe olevani jotenkin lähellä häntä vaan olen kaukana. Henkisesti ja fyysisesti. Meidän välit on jo pitkään olleet vaisut.