yy-kaa-yy-kaa. kuuluuko? o.-

tämän on tarkoitus olla miun oma turvapaikka, sellainen jota ei tiedä ne jotka miut tuntee. toki jos joku miut täältä bongaa niin en tule häntä täältä häätämään tai paikalta poistumaan. haluan kuitenkin paikan jossa saan olla tuntematon (enkä tarkoita että olsin joku suuri kuuluisuus muualla). haluan paikan jossa vapaasti sairastaa, angstata opiskeluista ja vaimon kanssa elosta.

En tiedä. tänään on taas tositosi paha päivä. olo on sellainen että voisin mennä maton alle ja jäädä sinne iäksi. olla tulematta koskaan pois. kuihtua hiljalleen pois ja olla palaamatta tähän mitä elämäksikin kutsutaan. mikä ahdistaa koska olen menossa jo niin hyvään suuntaan mutta si tulee aina näitä tiputuksia. ne on perseestä. masennuksesta nousu ei ole suora projekti, tiedän sen mutta kun kuitenkin haluaisin niin nousta jo, haluaisin elää kuten muutkin ihmiset. mutta tuntuu kummalta kun ei tiedä enää mikä on normaalia, kuka minä olen kun en ole sairas. vai olenko minä aina tämmöinen. mikä on lääkitystä ja mikä on todellista minua, mikä on masennusta, mikä puolestaan maniaa.

(kirjoitan ilman isoja alkukirjaimia, olen paha ihminen)

Tämän laukaisi kai se että miun pitäisi yksin jaksaa hakea meidän häissä käytetyt vinyylit juhlapaikalta. jotka ovat olleet siellä aikoja ja aikoja, kumpikaan ei ole muistanut niiden olemassa oloa ja si ovat jääneet sinne. en vain kykene tänään sinne menemään koska joutuisin menemään yksin. en kykene nyt siihen että saan minkäänlaista negatiivista palautetta koska elämä on juuri nyt taas miussa hyvin heikossa. en halua kuolla mutta en halua elää. ole siinä si. ei kiva. o.O

Eilen kun laura sanoi että ne levyt pitää hakea ja että ei anna anteeksi jos niitä ei haeta (tarkoittaen ettei anna itselleen anteeksi) menin ihan tolaltani. koin yhtäkkiä olevani taas maailman huonoin ihminen joka vain tekee asioita väärin ja joka aina vain tuottaa pettymyksiä. miten huono ihminen oikein voi olla? minä luultavasti olen se pohjanoteeraus. huonoimmista huonoin. joka ei osaa kasvattaa koiralapsestaan kunnollista, joka jättää raha-asiat hoitamatta ja joka on kälylleen ikävä vittumainen ämmä. :/ tältä miusta itsestäni tuntuu.

Pelottaa olla rehellinen itselleen. Sanoa ääneen että vittu sentään olet huono ihminen. noin, tulihan se kuitenkin sanottua. o.- en halua ketään lähelleni, paitsi lauran. haluisin jotenkin kaivautua tänne kotiin kahden, jättää kaiken muun ulkopuolelle koska sitä muuta en kykene hallitsemaan ja siihen liittyy pelottavia asioita. siihen liittyy scum ja melli joille olen kateellinen laurasta. mellille koska on lauran entinen ja heillä on tietty historia jota miulla ei hänen kanssaan ole, siitä huolimatta että hän nyt kuitenkin on miun vaimo. scumille koska hän saa niiiiin paljon lauran huomiota ja koen että se huomio on miulta pois, koska pelkään että se huomio tekee hallaa meidän suhteelle. koska pelkään että laura tuudittautuu jotenkin ajatukseen siitä että meillä on niin hyvä suhde ettei sitä tarvitse hoitaa ja si ollaan kohta kriisissä ja eroamassa tj. en osaa luottaa siihen että tämä voisi kestää, että laura voisi haluta elää elämänsä hamaan loppuun miun kanssa siitä huolimatta että hän kosi ja vei miut vihille kanssaan. mikä on kamalaa, rakastanhan minä häntä äärettömän paljon ja todellakaan en halua häntä menettää mihinkään. miksi siis kulutan voimiani niin älyttömään kuin mustasukkaisuuteen johon ei ole aihetta? o.O