Ensilumi tuli tänään. Ihan yllättäen oikeastaan. Tykkään lumesta, sitä mä kaipaan Kuopiosta että siellä on kunnon talvi. Paljon lunta, paljon pakkasta myös mistä en niin välitä mutta kuitenkin. Lumi <3 Pirk oli ihan ihmeissään ja riehui kuin viimeistä päivää pihalla, oli niin ihana katsella sen riehumista.

Laura tulee kotiin jo ylihuomenna. Mikä on ihanaa. On ikävä. Olen älyttömän kiitollinen siitä että hän tuli kotiin viime viikonloppunakin, en olisi yksinkertaisesti selvinnyt yksin. Meinasin jo viikolla hajota. Mikä ahistaa. Miun omasta mielestäni pitäisi selvitä ja olla omatoiminen. Miksi mä vaadin itseltäni niin paljon kun kuitenkin tiedän että en siihen pysty? Ihmispää on kummallinen vekotin.

Miulla on opiskelupaikkakateus, minä haluan opiskelemaan. Ja nimenomaan arkeologiaa, se kristallisoitui miulle viime viikolla luennolla. Antropologia voisi olla mielenkiintoinen sivuaine. Tammikuussa julkaisevat ensi vuoden pääsykoekirjat ja sitten alan tosissani lukea, mä aion päästä sisään.

Me ollaan Päivin kanssa oltu taas paljon enemmän yhteydessä ja jotenkin koen että se kadonnut yhteys on ehkä taas löytynyt. Mikä on hyvä koska miulla on häntä ikävä aina ajoittain.